Otto Knows – ruotsalaisen house-musiikin perijä
Ostoskori

Otto Knows – ruotsalaisen house-musiikin perijä

Otto Jettmanilla, joka tunnetaan paremmin nimellä Otto Knows, on edessään mielenkiintoinen vuosi. Pian julkaistaan kaksi odotettua singleä, ja kesällä on tiedossa festivaalikeikkoja ympäri maailmaa. Yksi Ruotsin suurimmista DJ-tähdistä kertoo pukeutumistyylistään, suosikkijoukkueistaan ja siitä, miten kaikki alkoi kotona kellarissa.

2,7 MILJOONALLA kuuntelijalla kuukaudessa, sekä kahdella kappaleella, joista toisella on yli 45 miljoonaa ja toisella yli 65 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa, hän on juuri nyt yksi Ruotsin kuumimmista house-musiikin tähdistä. Tapasimme hänet eräänä kylmänä tammikuisena päivänä hägersteniläisessä valokuvastudiossa, missä häntä tullaan pian kuvaamaan sesongin uusissa must-vaatteissa. Hän on erittäin kiinnostunut urheilusta ja etenkin jalkapallosta, mikä ei jää kenellekään epäselväksi. Vietettyään muutaman minuutin valkoiseksi maalatussa studiossa hän on jo löytänyt fellow Gunner -toverin ja aloittanut vuoden sesongin analysoinnin. Premium Leaguen lempijoukkue on Arsenal, ja Allsvenskan-suosikki on Djurgården. - Kun avaa autoni tavarasäiliön voi luulla, että minulla on kaksi 14-vuotiasta poikaa. Se on täynnä treenivaatteita ja urheiluvarusteita, kuten salibandymaila, jalkapallo ja padel-maila, nauraa Otto.

Hänen arkitreeninsä muodostuukin useimmiten kavereiden kanssa harrastettavista palloilulajeista. Mielellään padelia, golfia ja squashia yhdistettynä kamppailulajiharjoituksiin. Kuntosalilla hän käy vain, jos on pakko. – Porukalla treenaaminen on kivaa ja kannustavaa, ja minun on vaikea lähteä yksin liikkeille. Kuntosalilla tulen seisoskelleeksi ja harmitelleeksi sitä, etteivät kaverit jaksaneet lähteä hallille pelaamaan.

Omaa jalkapallouraansa Otto kuvaa melko vaatimattomaksi. Hän on pelannut nappulajalkapalloa DIF:ssä sekä sen jälkeen jalkapalloa matalalla tasolla lukiovuosiin asti. Urheilun lisäksi hän vietti nuorena aikaa laulamalla poikakuorossa ja soittamalla kitaraa. Otto oli musiikin suhteen kaikkiruokainen ja kuunteli kaikkea Michael Jacksonista Millencoliniin. Viimeksi mainittu oli myös ensimmäinen hänen omistamansa levy. – Musiikkimakuni vaihteli laidasta laitaan ja all over the place. Mutta mikään genre ei lyönyt itseään läpi tai tehnyt suurta vaikutusta.

Oton silmät avautuivat, kun hän 16-vuotiaana vietti aikaa Grodan-ravintolassa Grev Turegatan -kadulla kotikaupungissaan Tukholmassa. Otto istui baarissa ja joi Fantaa, kunnes pääsi livahtamaan kellariin juuri sopivasti yökerhon avatessa ovensa. Pienen tilan DJ-korokkeella esiintyivät silloin vielä melko tuntemattomat nimet Axwell, Sebastian Ingrosso, Steve Angello ja Eric Prydz. – Se oli ensimmäinen kerta, kun sain musiikista todellisen wow-tunteen. He olivat ensimmäiset muusikot, joihin saatoin samaistua ja joita todella arvostin. Musikaalisesti musiikki kuulosti enemmän undergroundilta kuin tänään, ja ihastuin juuri siihen. Heidän soundinsa oli peloton ja he uskalsivat tehdä uskomattomia juttuja. Se oli mahtavaa vastapainoa kaikille Ibiza-skenen monotonisille ja beat-vetoisille soundeille, melodioille, bassorytmeille ja rock-vaikutteille.

Otto ystävineen rupesi pukeutumaan ja puhumaan esikuviensa tavoin, ja he hankkivat jopa yksinkertaisen CD-soittimen ja mikserin ja aloittivat oman musiikillisen löytöretkensä. – Yhdessä ostimme ja latasimme kaiken, mitä saimme käsiimme. Paljon house- ja teknomusiikkia sekä deep house -musiikkia. Suuri osa siitä oli meille täysin uutta ja tuntematonta. Sen jälkeen käytimme kaiken vapaa-aikamme miksaamalla kappaleita kellarissa.

Esikuvien kokeilunhalun ja house-musiikin sääntöjen ja perusteiden laajentamisen innoittamana ensimmäiset miksaukset löysivät muotonsa. Oton mukaan hänelle on ollut omassa luomistyössään hyötyä kitaran- ja pianonsoittotaidostaan, mutta se ei ole välttämätöntä onnistumisen kannalta. – Minulle siitä on ollut apua, mutta tunnen monia huikeita tuottajia, jotka tuskin tietävät, mikä on sävelasteikko. Kappaleen tekemisen voi aloittaa kummasta päästä tahansa. Itse aloitan useimmiten melodiasta, kun taas muut voivat aloittaa samplauksesta ja rakentaa koko maailman sen ympärille. On myös käynyt selväksi, että huippuhyvien kappaleiden tekeminen ei edellytä suurta musikaalista lahjakkuutta.

Otto kertoo, että ideat hänen kappaleisiinsa voivat tulla mitä odottamattomimmilta tahoilta, ja juuri se tekee tuottajan työstä inspiroivaa ja hauskaa. – Kaikki päivät ovat erilaisia etkä koskaan tiedä, miten jokin päättyy ennen kuin olet valmis.

Vuoden 2010 läpimurto oli remix Imogen Heapin kappaleesta ”Hide and Seek”, ja sen jälkeen yhteistöitä on ollut paljon. Vuonna 2013 hän oli jopa mukana kirjoittamassa ja tuottamassa Britney Spearsin kappaletta ”Work Bitch”. Myös kaksi tulevista julkaisuistaan ovat yhteistyöprojekteja, mutta enempää hän ei paljasta. – Kirjoitan mielellään kappaleita yhdessä muiden kanssa. Niistä tulee mielestäni kaksi kertaa parempia, jos tekijöitä on kaksi. Silloin kaikki arvokkuus jää sivuun ja musiikki kumpuaa esiin rennosti yhdessä muiden kanssa. Kappale on kuin oma lapsi, ja on uskomaton tunne saada jakaa se toisen henkilön kanssa.

Toinen viime vuosina huomiota herättänyt ja merkittävä yhteistyö on hänen remixinsä Håkan Hellströmin kappaleesta ”Din tid kommer”. Kappale on ikään kuin kunnianosoitus hänen suurelle idolilleen. – Olen ollut Håkan-fani niin pitkään kun muistan. Lähetin myös hänelle sähköpostia ja pyysin saada tehdä remixin jostakin hänen kappaleestaan. Hän vastasi muutaman kuukauden päästä ja kertoi, että hänellä on kappale, jonka hän uskoi sopivan hyvin. Olin onneni kukkuloilla sekä uskomattoman ylpeä lopputuloksesta. Mahdollisuus työskennellä Håkanin kanssa ja saada oma nimi Håkanin rinnalle yhteistyöhömme on todella mahtavaa.

Vaikka he eivät vielä olekaan esiintyneet yhdessä, on Otto ehtinyt tutustua Göteborgin poikaan ja tämän bändiin. Vuonna 2016 hän osallistui kuuteen Håkan-konserttiin, joista New Yorkin keikka oli hänen mielestään upein, mitä hän on koskaan kokenut. Huolimatta kaikista esiintymisistään ympäri maailmaa, on hänen oma suosikkinsa viime vuoden Gröna Lundin show. – Se oli ensimmäinen todellinen sooloesiintymiseni Tukholmassa, ja se tuntui aivan erityiseltä. Olen käynyt Djurgårdsskolan-koulua kivenheiton päässä sieltä ja viettänyt vuosien saatossa paljon aikaa Gröna Lundissa.

Innostuneella Otolla on paljon suunnitelmia vuodelle 2017. Suunnitteilla on kuten sanottu kaksi julkaisua, ja kesän festivaalikalenteri alkaa pikkuhiljaa täyttyä. Tähtiä vilisevä Bråvallafestival ja Tomorrowland ovat jo varmoja. – Olen todella innoissani päästessäni näyttämään yleisölle, mitä olen viime aikoina tehnyt. Minulla on paljon musiikkia tekeillä ja on jännittävää nähdä, millaisen vastaanoton musiikkini saa.

Miten se eroaa aikaisemmista kappaleistasi?
- Ne jotka ovat kuunnelleet paljon minua tunnistavat siitä minut, mutta eivät uskoakseni aivan helposti. Olen ottanut askeleen toiseen suuntaan. Aivan kuten muutkin olen kehittynyt sekä artistina, ihmisenä että musiikillisesti, ja se kuuluu soundissa. Ne ovat kappaleita, joihin uskon, ja jotka ovat mielestäni hyviä.

Miten kuvailisit omia tuotantojasi?
– Kuunnellessani musiikkia haluan tuntea jotakin, ja pyrin siihen myös omassa luomistyössäni. Lisäksi rakastan melodioita ja analogisia tai akustisia osioita. Tärkeintä on, että kappaleita on mukava kuunnella. Oton elämässä on juuri nyt kaikki kohdallaan, ja urallaan hän tekee sitä mikä tuntuu tällä hetkellä hyvältä. – Juuri nyt kaikki on oikein hyvin, sillä voin valita saman työn kaksi täysin eri puolta. Voin istua collegehousut jalassa studiossa tuottamassa, mikä on valtava kontrasti matkustamiselle ja festivaalikeikoille. Viihdyn yhtä hyvin molemmissa enkä vaihtaisi kumpaakaan pois. Vietettyäni paljon aikaa studiossa minulla on tapana kaivata esiintymislavoille, ja esiintymisten aikana huomaan, mitä puuttuu ja mitä pitää vielä viimeistellä studiossa. Otolla on noin 150 matkapäivää vuodessa, vaikka viime vuoden loppu olikin hieman rauhallisempi. USA, Australia tai Aasia pitää sisällään 2–3 viikon miniturneita, kun taas Euroopan esiintymiset voidaan tehdä yksi kerrallaan. Riippumatta siitä missä hän soittaa, hän haluaa tarjota yleisölleen näyttävän show’n ja vastinetta rahalle. – Kaikki keikoilleni tulevat ovat maksaneet show’sta, ja minun tehtäväni on tarjota se heille. Haluan poistua lavalta hikisenä ja väsyneenä – silloin olen antanut kaikkeni.

Onko sinulla joitakin suosikkipaikkoja tai festivaaleja, joille palaat mielellään?
– Olen erittäin iloinen siitä, että olen saanut esiintyä kaikkialla maailmassa. Etelä-Amerikka, etenkin Brasilia, oli hyvin eksoottinen ja huikea kokemus pohjoisen asukkaalle. Siellä on valtavasti tunnetta mukana. Heillä on maagisia festivaaleja ja hillittömiä yökerhoja. Brasilian vastakohta on Creamfields Englannissa, se on maailman mutaisin ja sateisin paikka. Mutta ihmiset ovat mahtavia ja festivaalit ovat fantastisia. Puhe siirtyy vaatteisiin ja muotiin. Eri ammattiryhmät on tapana sijoittaa muodin eri lokeroihin, kuten esimerkiksi jalkapalloilijat tai house-DJ:t. – Olen vaihtelunhaluinen ja voin vaihtaa tyyliä nopeasti. Usein juutun johonkin pitkäksi aikaa, ja jätän sen sen jälkeen kokonaan. Voisin kuvailla pukeutumistyyliäni melko rennoksi ja paljon luonnonvärejä, mutta ei välttämättä kalliita merkkejä, sisältäväksi. Tärkeintä on istuvuus. Pukeudun mielellään hyvin istuviin farkkuihin ja T-paitaan. Kengät ja takit ovat hänen suurin kiinnostuksen kohteensa, mikä näkyy hänen vaatekaapissaan. Vaatekaapissa on kaikenlaisia takkeja trensseistä bombertakkeihin, ja hiljattain hän on lahjoittanut kolme banaanilaatikollista tennareita uusille omistajille. – Minulla on tyttöystävä, joten kaappia täytyy välillä siivota. Nyt minulla on enää noin kymmenen tennariparia, jotka ovat kaikki käytössä. Minulla on suosikkitennarit, joita olen kuluttanut jo neljä paria samaa mallia ja väriä. Hyvä tennarivinkki on panostaa hillittyyn ja kestävään väriin, joka sopii kaikkiin asuihin. Tämä koskee kaikkia kenkiä. Välillä on myös kiva valita jokin räikeä väri.

Vaikka kevät ja kesä ovat Oton lempivuodenaikoja muodin suhteen, on hänen arvokkain vaatteensa talvivaate. – Ostin kolme vuotta sitten untuvatakin, joka on minulla edelleen käytössä. Se oli sikakallis, mutta erittäin hyvälaatuinen. Koska olen käyttänyt takkia en kadu sen ostamista, mutta käyttämättä jäävät ostokset harmittavat hinnasta riippumatta.

Mitä vaatetta ilman et pärjää?
– Mustia farkkuja. Käytän niitä päivittäin, myös esiintyessäni. Ne sopivat mihin vain. Ennen kuin Otto ja hänen managerinsa kiittävät ja kiirehtivät seuraavaan tapaamiseen, on pakko luoda katsaus pian koittavaan Allsvenskan-aloitukseen. Mitä mieltä Otto on suosikkijoukkueen mahdollisuuksista tällä sesongilla? – Luulen, että Djurgårdenilla tulee menemään paremmin, ja kausi näyttää todella jännittävältä. Heillä on hyvä valmentaja, ja on hauskaa nähdä taas Kerim Mrabti. Saamme myös nähdä, tuleeko Kim Källström. Joka tapauksessa on tärkeää saada hyvä alku ja pysyä mukana alusta asti. Muita kultamitalisuosikkeja ovat Malmö FF ja AIK sen mukaan, mitä he tekevät saamillaan miljoonilla.